EtusivuTurvatietoaVäestönsuojeluVäestönsuoja

Väestönsuoja

Väestönsuojalla tarkoitetaan rakennukseen tai sen yhteyteen tehtyä erillistä tilaa tai erillistä rakennusta, jonka tehtävä on antaa ihmisille suoja räjähdys- ja sirpalevaikutuksilta, rakennussortumilta, paineaalloilta, kemiallisilta taisteluaineilta sekä ionisoivalta säteilyltä. Väestönsuojia on sekä teräsbetonisia että kalliosuojia. Väestönsuojat muodostavat Suomen väestönsuojelujärjestelyiden rakenteellisen osan.

 

Historiaa

Ensimmäiset väestönsuojat rakennettiin Suomeen talvisodan kynnyksellä ja suojarakentaminen jatkui läpi sotien. Sodan alkuvaiheessa suojapaikkoja oli käytössä noin 20 000, jatkosodan päättyessä jo yli 500 000 suojapaikkaa, näistä valtaosa tosin tilapäisiä sirpalesuojia.  Jatkosodan aikana rakennettiin myös ensimmäiset kalliosuojat.

 

Laajamittainen suojien rakentaminen käynnistyi Suomessa 1950-luvun kuluessa. Vuosina 1954 -1958 sisäasiainministeriön päätöksellä talon ja työpaikan väestönsuojista ja vuodesta 1959 uusitun väestönsuojelulain (1958) sekä valtioneuvoston asetuksen ja sisäasiainministeriön päätöksen B ja C –luokan väestönsuojista nojalla. Suojien teknisiä vaatimuksia uudistettiin mm. 1963 ja 1971.

 

Väestönsuojien rakentaminen keskittyi vuosina 1958–1991 vain niin sanottuihin suojelukohdekuntiin[1][a1] . Vuoden 1991 alusta suojien rakentaminen ulotettiin koko maahan. Taustalla oli erityinen huoli radioaktiivisesta laskeumasta ja sen mahdollisista vaikutuksista. Uudistusten myötä käyttöön tuli myös uusi suojaluokka, nk. K-luokka eli kevennetty suojaluokka. Muut suojaluokat olivat S1, S2 ja S3.

 

Väestönsuojat Suomessa

Noin 87 % Suomeen rakennetuista väestönsuojista on yksityisiä, asuin-, liike- tai teollisuusrakennuksiin tehtyjä rakennuskohtaisia teräsbetonisuojia, nk. talosuojia (suojaluokat S1, C ja K). Eräissä aluerakentamiskohteissa talokohtaiset väestönsuojat on toteutettu useamman kiinteistön yhteissuojina. Teknisesti nämä ovat pääsääntöisesti suuria kalliosuojia, joiden kapasiteetti saattaa olla useita tuhansia henkiä (kalliosuojaluokat S1, S2 ja S3).  Toisin kuin yleinen käsitys on, yhteissuojat eivät ole yleiseen käyttöön tarkoitettuja, vaan oman alueensa kiinteistöille varattuja.

 

Yleisiä suojia on Suomeen rakennettu muutama, pääosin suuriin kaupunkeihin. Muita yleiseen käyttöön rakennettuja suojia ovat mm. liikennepaikoille (linja-autoasemat, satamat) tehdyt väestönsuojat.  Näissä on noin 2 % kaikista suojapaikoista. Yleisten suojien rakentamisesta on luovuttu 2000-luvulla.

 

Suomessa oli vuonna 2010 yhteensä noin 3,6 miljoonaa suojapaikkaa. Näistä 87% on em. talosuojissa, 10% kalliosuojissa ja 3% järeissä teräsbetonisuojissa (luokat S3, A ja B-luokka). Pääosa suojapaikoista keskittyy suuriin kaupunkeihin ja muihin entisiin suojelukohteisiin. Vähiten suojia on maaseudulla. Vaikka suojapaikkatilanne eräillä paikkakunnilla on hyvä, tai kuten Helsingissä ylittää jopa kunnan väestömäärän, eivät suojapaikat jakaudu tasaisesti. Tilanne on ongelmallinen erityisesti kaupunkien pientaloalueilla, joille suojia ei koskaan ole rakennettu.

 

Väestönsuojien rakentamisesta ja ylläpidosta säädetään pelastuslaissa. Lain mukaan väestönsuoja tulee rakentaa yli 1200 m2 suuruiseen uudisrakennukseen (asuinrakennukset).  Väestönsuojan ylläpidosta ja kunnostuksista vastaa väestönsuojan omistaja. Suojaa tulee normaalioloissa käyttää siten, että sen rakenteet eivät vahingoitu ja suoja säilyy toimintakuntoisena. Lain mukaan suoja tulee voida ottaa käyttöön  72 tunnin sisään viranomaisten käskystä. 

 

Väestönsuojat on lähtökohtaisesti varattu yksinomaan sodan ajan käyttöön eikä niitä käytetä esimerkiksi kaasu- tai muissa vaarallisten aineiden onnettomuuksissa.



[1] Sisäministeriön päätöksellä erikseen nimetyt kunnat tai niiden osat, joiden katsottiin sijaintinsa tai luonteensa (teollisuus, hallinto, liikenne) vuoksi edellyttävän erityisiä väestönsuojelujärjestelyitä. Suojelukohteista luovuttiin vuonna 2006. Kaikkiaan suojelukohdekuntia ehti yhteensä olla n. 137 kappaletta. Näistä samanaikaisesti noin 100. Suojelukohteiden ulkopuolinen alue nimettiin valvonta-alueeksi.  



Väestönsuojat rakennetaan suojaamaan ihmisiä sortumilta, räjähdyspaineelta, sirpaleilta, kaasuilta, säteilyltä ja tulipaloilta. Rakennuksen omistajan on uudisrakentamisen yhteydessä tehtävä vähintään 1200 m² rakennukseen väestönsuoja.

Suomessa on väestönsuojapaikkoja lähes 4 miljoonalle ihmiselle
. Väestönsuojat sijaitsevat asuintaloissa ja yleisissä rakennuksissa. Yleisiä väestönsuojia, joista viranomaiset vastaavat, on yleensä vain suurimmissa kaupungeissa. Maaseudulla ja omakotialueilla ei yleensä ole väestönsuojia, joten suojatoimista vastaavat asukkaat itse.

Kerrostalon väestönsuoja voi olla oma tai usean talon yhteinen. Se sijaitsee tavallisesti kellarissa tai alimmassa kerroksessa. Normaalioloissa suoja on yleensä harrastustilana, varastona tai jossain muussa käytössä. Taloon nimettävän väestönsuojanhoitajan täytyy opetella käyttämään suojan laitteita ja laittamaan suoja käyttökuntoon. Kiinteistön hoitajan on huolehdittava, että suojan metalliosat eivät ruostu, tiivisteet pysyvät ehjinä, laitteet toimivat ja varustus pysyy tallella. 

Väestö kannattaa väestönsuojien rakentamista

SPEKin teettämien kyselyjen mukaan, entistä harvempi olisi valmis luopumaan väestönsuojien rakentamisesta. Lisätietoa.

kuvio 19.png

Lähde: Arjen ja asumisen turvallisuus

SPEKin julkaisut

Väestönsuojan huolto ja käyttö – Opas väestönsuojan haltijalle, SPEK. 2011
Oppaassa neuvotaan, kuinka väestönsuojan kunnosta huolehditaan ja kuinka suojautumiseen varaudutaan, jotta suojautuminen vaaratilanteessa onnistuisi hyvin. Lisäksi ohjeistetaan suojautumisen aikaista toimintaa. Tutustu oppaaseen. Osta opas tästä. 

Rakennustiedon julkaisut

RT 92-11083 S1-luokan teräsbetoniväestönsuoja. 2012. 35 s.
RT-ohjeessa esitetään teräsbetonisen S1-luokan väestönsuojan suunnitteluohjeita. Ohjeita esitetään väestönsuojan mitoituksesta, yleissuunnittelusta, rakenteista, ilmanvaihdosta, ovista, luukuista ja varusteista.

LVI 06-10502 S1-luokan teräsbetonisten väestönsuojien LVI-laitteet. 2012. 15 s.
LVI-ohjeessa esitetään S1-luokan teräsbetonisten väestönsuojien suunnitteluohjeita. Ohjeita esitetään väestönsuojan LVI-laitteiden mitoituksesta, yleissuunnittelusta ja rakenteista.

KH 05-00478 S1-luokan teräsbetoniväestönsuojan tarkastaminen ja kunnostaminen. 2012. 7 s.
KH-ohjeessa käsitellään uuden väestönsuojan tarkastamista ja käytössä olevan väestönsuojan tarkastamista ja kunnostamista siten, että ne täyttävät pelastuslain 379/2011 74 §:n nojalla säädetyt väestönsuojan teknisiä yksityiskohtia koskevat vaatimukset. Ohjeet on tarkoitettu rakennusten suunnittelijoille, kiinteistöjen omistajille ja hallinnolle sekä viranomaisille.

www.rakennustieto.fi 


Yhteystiedot
SPEK vaihde
puh. (09) 476 112

spekinfo@spek.fi


Vss_kansainvalinen_tunnus_pieni.jpg

Tiesitkö?
  • Väestönsuojista 40 % on työpaikkojen yhteydessä ja 60 % asuntojen yhteydessä.
  • Omakotitaloalueilla ja maaseudulla ei yleensä ole väestönsuojia.
  • Yleensä sisälle suojautuminen on ensimmäinen ja riittävä suojautumiskeino.

 

Lisätietoa
Suomen väestönsuojelun kehittäminen - Pekka Visurin puheenvuoro

Väestönsuojien rakentamista koskevia strategisia linjauksia selvittäneen työryhmän muistio