Uutiset

Pelastusalaa vaivaava resurssipula heikentää Suomen sisäistä turvallisuutta. Se vaarantaa nopean avunsaannin ja lisää onnettomuuksien ja niistä syntyvien vahinkojen riskiä. Näin toteavat pelastusalan järjestöt ja pelastuslaitokset, jotka ovat julkaisseet yhteiset hallitusohjelmatavoitteensa. Niiden mukaan pelastusalan riittävästä palvelukyvystä on huolehdittava – myös pitkäkestoisissa ja laaja-alaisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Ensimmäinen hallitusohjelmatavoite pelastusalan lähipalveluiden varmistamisesta liittyy pelastusalan resurssipulan ratkaisemiseen sekä kattavasta paloasemaverkostosta ja asianmukaisista varusteista huolehtimiseen.

– Resurssipulalla on laajoja heijastusvaikutuksia kaikkiin pelastusalan palveluihin, on kyse sitten pelastustoiminnasta, väestönsuojelusta, varautumisesta tai onnettomuuksien ehkäisystä, Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston puheenjohtaja, pelastusjohtaja Harri Setälä sanoo.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Suomen Palopäällystöliitto, Suomen Sopimuspalokuntien Liitto ja Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto ovat laatineet hallitusohjelmatavoitteet turvallisuuden edistämiseksi ja pelastusalan kehittämiseksi.

Tuhat pelastajaa tarvitaan lisää vuosikymmenen loppuun mennessä

Tavoitteisiin on kirjattu, että päätoimisten pelastajien määrää on nostettava tuhannella vuoteen 2030 mennessä.

– Asian ratkaiseminen edellyttää sitä, että pelastajien koulutusmäärää kasvatetaan, mutta myös sitä, että sopimuspalokunnissa toimineiden henkilöiden kokemus luetaan heidän hyväkseen alan koulutuksessa nykyistä paremmin, SPEKin toimitusjohtaja Marko Hasari korostaa.

Henkilöstöpula koskee sekä päätoimista henkilöstöä että sopimuspalokuntia. Sopimuspalokunnat huolehtivat ihmisten avunsaannista laajoilla alueilla Suomessa. Käytännössä harvaan asutuilla alueilla ja maaseudulla sopimuspalokunta on ensimmäinen yksikkö paikalla pelastamassa.

Valtioneuvoston periaatepäätös väestönsuojelun järjestämisestä puuttuu

Pelastusalan järjestöjen toinen hallitusohjelmatavoite väestönsuojelun ja varautumisen kehittämisestä nostaa pöydälle valtioneuvoston periaatepäätöksen tekemisen väestönsuojelun järjestämisestä. Väestönsuojelulle halutaan myös osoitettavan riittävät resurssit ja viranomaisten ja järjestöjen yhteistä häiriötilanne- ja kriisiharjoittelua halutaan lisättävän.

Kolmannessa, asumisen turvallisuutta käsittelevässä hallitusohjelmatavoitteessa huomion kohteena ovat kotona asuvat mutta toimintakyvyltään rajoittuneet ihmiset. Heidän turvallisuutensa kehittämiseksi peräänkuulutetaan toimenpideohjelmaa.

Hallitusohjelmatavoitteiden laatijat haluavat myös, että sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden palo- ja poistumisturvallisuuden osaaminen varmistetaan turvallisuuskoulutuksella ja että omais- ja perhehoitajillekin tarjotaan nykyistä enemmän turvallisuuskoulutusta. Turvallisuuskoulutus ei tavoita tasaisesti kaikkia omaishoitajia, vaan jakautuu satunnaisesti alueittain tai hoitajan aktiivisuuden mukaan.

Lue myös