Pelastustoimi on sisäisen turvallisuuden avaintoimija

Sisäinen turvallisuus muodostuu siitä, että onnettomuuksista, häiriöistä ja rikollisuudesta on mahdollisimman vähän haittaa ihmisille. Pelastusalan rooli alan avaintoimijana on monipuolinen. Se hoitaa onnettomuuksien ehkäisyä ja turvallisuuskasvatusta, pelastustoimintaa, liikenneonnettomuuksia, ensihoitoa, suuronnettomuuksiin ja kriisitilanteisiin varautumista sekä väestönsuojelua.

Onnettomuuksien ehkäisy ei ole vähäpätöinen asia. Tapaturmakuolemien määrä on merkittävästi suurempi kuin tahallisten henkirikosten määrä, ja tapaturmat ovat suomalaisten neljänneksi yleisin kuolinsyy.

Väestönsuojelun kannalta avainkysymys on, miten hyvinvointialueiden varautuminen ja väestönsuojelu organisoidaan ja resursoidaan niin, että se on joka alueella riittävää. Pelastuslaitosten henkilöresurssit väestönsuojelussa ovat vähentyneet ja sitä tehdään usein oman toimen ohessa. Kattavien resurssien ja osaamisen varmistaminen tukevat Suomen kriisinkestävyyttä.

Palokuntien elinvoimaisuuden hiipuminen on keskeinen turvallisuuskysymys

Pelastusviranomaisten rinnalla keskeinen toimija ovat sopimuspalokunnat, jotka osallistuvat hälytystoimintaan siinä missä päätoimisetkin pelastajat. Sopimuspalokuntia on Suomessa noin 700, ja niiden hälytysosastoihin kuuluvat noin 15 000 jäsentä osallistuvat 46 prosenttiin hälytyksistä koko maassa. Päätoimisia pelastajia on noin 3 800. Alan resurssipula heijastuu niin päätoimisiin kuin sopimuspalokuntiin.

Sopimuspalokuntia tarvitaan sekä maaseudulla että kaikissa suurissa kaupungeissa. Niiden noin 15 000 hälytysosastolaisen joukko on valmis lähtemään liikkeelle lyhyessä ajassa, ja palokuntien muu aikuisväki tukee heitä huoltojoukoissa.

Kansallisen kriisinkestävyyden kannalta kriittistä on se, että palokunnat ovat elinvoimaisia jatkossakin. Tätä tukee palokuntien nuorisotoiminnan tukeminen, sillä palokuntayhteisöt ikääntyvät neljä kertaa nopeammin
kuin väestö.

Ennen koronaa noin neljännes palokuntien uusista hälytysosastojen jäsenistä tuli nuoriso-osastoista. Hälytysosastoon saattaa kuulua noin 10–20 ihmistä, jolloin jokaisella tulijalla on merkitystä.

Suuri huoli pelastusalalla liittyy siihen, että palokuntien elinvoimaisuus hiipuu erityisesti harvaanasutuilla alueilla. Syinä tälle on muun muassa kaupungistuminen, väestörakenteen muutos ja järjestötoiminnan sitoutumisen muutos.

Pelastusalan vapaaehtoiset ovat tottuneita toimimaan kuormittuneissa tilanteissa johdetusti

Päätoimiset ja vapaaehtoiset pelastajat osaavat toimia kuormittavassa kriisitilanteessa joustavasti ja johdetusti. Alalla on valmiit johtamisrakenteet ja organisoitu joukko kaikkiin siviiliväestöä uhkaaviin kriiseihin. Sopimuspalokunnat muodostavat pelastuslaitosten kanssa poikkeusolojen pelastusmuodostelmien rungon.

Ukrainassa pelastustoimi on osoittanut sen, että ala toimii poikkeusoloissakin ihmisen turvana. He sammuttavat tulipaloja heikoista suojavarusteista huolimatta, raivaavat miinoja ja sortumia, hoitavat evakuointeja ja suojelevat siviiliväestöä kaikilla keinoilla.

Pelastusalalla on Suomessakin valmius sopeuttaa omaa toimintaansa vallitsevien riskien ja olosuhteiden mukaan.