Uutiset

Nykyisten säädösten mukaan jokaisessa kodissa on oltava vähintään yksi palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliötä kohti kussakin kerroksessa. Tämä on säädösten asettama minimi, mutta lähtökohtana pitäisi olla riittävän määrän arviointi. Palovaroitin pitää lisäksi löytyä jokaisen makuuhuoneen katosta ja jokaiselta poistumisreitiltä. Määrä ei tällöinkään ole välttämättä riittävä, vaan jokaisen kodin kohdalla pitäisi erikseen arvioida, missä palovaroittimia tarvitaan ja kuinka monta.

– Yksi palovaroitin jokaista 60 asuinneliötä kohti on säädösten edellyttämä minimi. Vaikuttaa siltä, että on unohdettu, että se on tosiaankin vain vähimmäismäärä, sanoo palontorjuntatekniikan asiantuntija Lauri Lehto Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä.

–  Lähtökohtana pitäisi olla, että arvioidaan kodin riskit ja sen mukaan varataan riittävä määrä palovaroittimia. Palovaroittimia kannattaa asentaa huoneisiin, joissa on mahdollisia paloriskejä aiheuttavia sähkölaitteita tai lämmönlähteitä. Tärkeintä on, että mahdollinen palo voitaisiin tunnistaa ajoissa, Lehto jatkaa.

Kuka vastaa, että palovaroittimia on riittävästi?

Asukkaan vastuulla on pitää huolta, että asunnossa on riittävä määrä palovaroittimia ja että ne ovat kunnossa. Palovaroittimen pariston ja äänihälytyksen toiminta kannattaa tarkastaa kerran kuukaudessa testinapista painamalla. Palovaroitin on hyvä vaihtaa uuteen 5–10 vuoden välein, sillä niiden toimintakyky heikkenee ajan myötä.

- Sen sijaan sähköverkkoon kytkettyjen palovaroittimien määrästä ja huollosta vastaa taloyhtiö. Koska kyseessä on sähköjärjestelmä, sen huoltotöitä saa tehdä vain sähkötöihin valtuutettu ihminen. Ja tämä koskee myös sähköverkkoon kytkettyjen palovaroittimien paristojen vaihtoa, sillä asukkaan ei tule koskea sähköasennuksiin eikä lähteä avaamaan sähköverkkoon kytkettyä palovaroitinta, Lehto sanoo.

– Lisäksi on hyvä muistaa, että sama varoittimien vaihtoväli koskee myös sähköverkkoon kytkettyjä varoittimia, koska tekniikka on täysin sama kuin paristokäyttöisissä. Tämä on valitettavasti unohtunut monessa taloudessa, jossa on sähköverkkoon kytketty varoitinjärjestelmä, Lehto jatkaa.

Vuodet heikentävät palovaroittimen toimintaa

Palovaroitin on tarkoitettu antamaan hälytys vaarasta mahdollisimman aikaisin, jotta asukkaalla olisi mahdollisuus sammuttaa palo, jos se on vielä mahdollista, pelastaa muut vaarassa olevat ja poistua turvallisesti.

On siis äärimmäisen tärkeää, että palovaroitin on toimintakuntoinen eli reagoi savuun ajoissa ja antaa riittävän kovaäänisen hälytyksen. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston lokakuun lopussa julkaisemassa tutkimuksessa kävi ilmi, että vuosien myötä palovaroittimet menettävät savuherkkyyttään ja niiden hälytysäänen voimakkuus laskee.

Lisäksi savuherkkyystesteissä on havaittu, että optisten palovaroittimien reagointiajoissa oli enemmän hajontaa kuin ionisoivilla palovaroittimilla.  Tulokset vahvistivat sen, että ionisoivaan toimintaan perustuvat varoittimet kestävät paremmin aikaa kuin optiset ja reagoivat tasaisemmin savuun. Toiminnassa tämä näkyy siinä, että käytön aikana ionivaroittimet antavat hälytyksen hieman nopeammin kuin optiset varoittimet.

SPEKiltä on tulossa lisää selvityksiä palovaroittimista

Aiemmin on tutkittu, miten palovaroittimet säilyttävät toimintakykynsä, kun ne ovat vuosia käytössä. Tänä syksynä SPEKissä on selvitetty, miten myyntipakkauksissa säilytetyt palovaroittimet säilyttävät toimintakykynsä, kun vuosia kuluu. Tästä aiheesta julkaistaan uusi selvitys loppuvuodesta.

Lisäksi SPEKissä tutkitaan parhaillaan älypalovaroittimien toimintaa ja kartoitetaan sitä, mitä kuluttajan tulisi huomioida ostopäätöstä tehdessään. Myös tästä aiheesta lisää tietoa vielä tämän vuoden puolella.

* Uutisen alussa mainituilla säädöksillä viitataan pelastuslakiin ja sisäasiainministeriön asetuksiin palovaroittimien sijoittamisesta ja kunnossapidosta 239/2009.

Lue myös