Blogi

Suomi ikääntyy vauhdilla, enkä tarkoita jo edesmenneen Suomi 100 -juhlavuoden tuomaa kisaväsymystä, vaan väestön ikääntymistä. Iäkäs, eläkkeelle siirtynyt väestönosa on melkoinen voimavara, mitä harvemmin muistetaan mainita. On kyseessä sitten taloyhtiöiden pyörittäminen tai lastenhoitoapu , on vapaaehtoistyön panos merkittävä yhteiskunnalle. Myös omaishoitajista yli puolet (sopimuksen tehneistä) on eläkkeellä olevia henkilöitä.

Positiivisista ulottuvuuksista huolimatta turvallisuusalalla puhe kääntyy usein ikääntymisen mukanaan tuomiin turvattomuustekijöihin, joita ikäihmisiltä kysyttäessä[1] ovat etenkin yksinäisyys, muistisairaudet ja ulkopuolisen avun riittämättömyys. Nämä kolme tekijää ovat myös siksi ajankohtaisia, että ne liittyvät juuri kotona-asumiseen ja itsenäiseen pärjäämiseen, jotka määrittelevät nykyistä ikääntyneiden palvelurakenteen muutosta. Tässä yhtälössä paineet kotihoitoa kohtaan ovatkin melkoiset ja turvattomuuskakkua jakamaan tarvitaan kipeästi muitakin tahoja, kuten omaisia, järjestöjä ja poliisi- ja pelastusalaa.
Tänä keväänä julkaistu Turvallinen elämä ikääntyneille -toimintaohjelma kokoaa yhteen toimenpiteitä, joiden avulla sisäisen turvallisuuden toimijat pyrkivät parantamaan ikääntyneiden turvallisuutta. Toimenpiteitä on yhteensä 12, ja niiden edistymistä seuraamaan ja tukemaan on perustettu ohjausryhmä, jossa myös SPEK on mukana.

SPEKin ja pelastusalan näkökulmasta keskeisiä toimenpiteitä ovat kaatumisten ehkäisyyn ja palo- ja asuinympäristön turvallisuuteen keskittyvät toimenpiteet. Myös toimenpide neljä, jossa selvitetään uusia rahoitusmalleja, joilla voitaisiin tukea muun muassa paloturvallisuutta edistävien laitteiden käyttöönottoa, on tärkeä askel kohti erehdykset ja unohdukset sallivaa kotia.

Toimenpide kaksi kohdistuu pelastuslaitosten ja sosiaalitoimen yhteistyöhön. Pelastuslaitoksilla on tärkeä rooli kotihoidon työntekijöiden kouluttamisessa ja paikallisen yhteistyön kehittämisessä alueen sosiaalitoimen kanssa. Yhteistyöllä on pitkät perinteet, ja myös uusia toimintamalleja kehitetään, joista mainittakoon esimerkkeinä Pirkanmaan pelastuslaitoksen EVAC-menetelmä ja Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen käynnissä oleva KAT-hankekokonaisuus.

Koska kuitenkin vain pieni osa ikäihmisistä on kotipalveluiden piirissä, tarvitaan asukkaiden omaa, ystävien, omaisten ja vapaaehtoisten panosta. Järjestöt, kuten SPEK ovat tärkeässä asemassa, kun kansalaisia osallistetaan ja motivoidaan tekemään arjen pieniä turvallisuustekoja. Parhaillaan SPEKissä onkin käynnissä Osallistava Turvallisuus Erityisryhmille -hanke, jossa kehitetään uusia, osallisuuteen perustuvia toimintamalleja, yhdessä Muistiliiton ja Omaishoitajaliiton kanssa.

Asukkaiden, kotihoidon ja omaisten yhteispeli turvallisuuden kehittämiseksi on kaiken keskiössä, mutta samalla haastavaa. Tilanteet elävät, usein sairauksien mukaan, ja lähtökohdat ovat hyvin vaihtelevia. Eihän kaikilla ole omaisia tai muita tukiverkkoja. Siksi tarvitaan yksilölliset tarpeet tunnistavia palveluita ja aikaisempaa vahvempaa yhteistyötä eri tahojen välillä, eli 12 askelta kohti turvallista elämää.

Vanhustenviikkoa vietetään tänä vuonna 7.10.-14.10.2018

Heikki Laurikainen
Tutkija
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö