Jokaisen kodin oma selviytymispaketti on kotivara

– Kyllä jo perusarjen sujumisen kannalta on oltava hernekeittoa ja pari tonnikalapurkkia kaapissa, sanoo petäjävetinen Kati Kärävä.

Samalla nuo kestävät ruokatarvikkeet toimivat kriisitilanteiden kotivararuokana, kun aina muistaa pitää tämän varaston niin täytenä, että ruokaa riittää vähintään kolmeksi vuorokaudeksi.

Kärävällä on vahvaa tuntumaa poikkeustilanteessa elämiseen, sillä Petäjävedellä asukkaiden suositeltiin puolittavan vedenkäyttönsä syksyllä. Rajoitus jatkui kolmisen kuukautta. Syynä tilanteeseen oli, että puhdasta vettä ei yksinkertaisesti riittänyt.

– Tämä on hyvä osoitus siitä, että kaikenlaista voi tapahtua.

Kärävä sanoo, että oma asenne vallitsevaan tilanteeseen on aina tärkeää.

– Jos alkaa voivotella ja panikoida, niin aina tilanteet tuntuvat vaikeammilta.

Jokaisessa kodissa pitäisi varautua erilaisiin ennalta arvaamattomiin kriisitilanteisiin, vaikka ne eivät koskaan iskisikään päälle. Mutta jos poikkeustilanne syntyy, se on luonteeltaan tyypillisesti äkillinen eikä sen jälkeen varautumiseen jää enää välttämättä aikaa ja mahdollisuuksia.

Viranomaisiin luotetaan liikaa

Tyypillisimmät ongelmat kotitalouksissa syntynevät sähkökatkoista. Myös ehtymättömänä pidetty puhtaan veden saaminen voi toisinaan olla uhattuna. Harvinaisempia ovat ympäristökatastrofit, kuten vaarallisen aineen kuljetuksen joutuminen onnettomuuteen, tai suuronnettomuudet kuten ydinvoimalaturmat.

Perheiden varautuminen erilaisiin poikkeustilanteisiin, esimerkiksi juuri pitkiin sähkökatkoihin, ei ole valtakunnallisesti katsoen riittävän hyvällä tolalla. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK on tutkinut kansalaisten kriisinkestävyyttä ja varautumista erilaisiin kriiseihin.

Monessa tapauksessa kotitaloudet arvioivat selviävänsä poikkeustilanteista suhteellisen helposti. Tähän saattaa vaikuttaa se, ettei tällaisia suuren luokan ongelmia ole juuri ollut. Sähkö- ja vesihuolto toimivat, eikä todella vakavia ympäristöonnettomuuksia, kuten vaarallisen aineen leviämistä asuinympäristöön, ole pitkävaikutteisesti tapahtunut.

Viranomaisapuun on totuttu luottamaan, mutta se ei vakavassa häiriötilanteessa välttämättä riitä.

– Kriiseissä viranomaisilla on runsaasti tehtäviä ja avunsaanti saattaa hidastua, sanoo tutkija Heikki Laurikainen Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä.

– Yhteiskunnan kriisinkestävyyden kannalta on tärkeää, että jokainen osaltaan huolehtii varautumisesta. Kansalaisten kyky pärjätä häiriötilanteissa ja palautua vastoinkäymisistä ovat keskeisiä koko yhteiskunnan turvallisuuden kannalta, sanoo Laurikainen.

Tyypillisiä käsityksiä, jotka heikentävät halukkuutta varautua, ovat ajattelu, ettei itselle voi käydä mitään ja että muut ovat haavoittuvaisempia kuin henkilö itse. Esimerkiksi yhteensä kolme neljästä kansalaisesta ajattelee, että kaikki kuitenkin toimii eikä ole sen kummemmin tullut ajatelleeksi varautumista.

Jos omassa kotitaloudessa on varauduttu kriiseihin hyvin, on paljon helpompi myös itse auttaa muita. Tutkimuksen mukaan auttamishalu on korkealla varsinkin, jos joku taho eli esimerkiksi viranomainen pyytää mukaan vapaaehtoishommiin. Lähes puolet tutkimukseen vastanneista olisi myös valmis koulutukseen poikkeustilanteita varten.

Omaa kriisivalmiutta mietittävä monelta kantilta

Kati Kärävä on omaa perhettään kohdanneen vesikriisin myötä pohtinut kotivaran lisäksi myös muita kotitalouden kriisitilannevalmiuksia.

– Oman kodin tekniikka esimerkiksi ilmanvaihdon osalta pitäisi tuntea.

– Ja kun rakennetaan uusia taloja, voisi aina miettiä, että niissä olisi myös mahdollisuus muuhun kuin sähkölämmitykseen. Ettei nojauduttaisi siihen liikaa, ei sähköön eikä lämmitysjärjestelmiin, jotka vaativat sähköä toimiakseen.

Samoilla linjoilla on puumalalainen Unto Pasanen.

– Kun rakensimme omakotitalomme, mietimme, tarvitsemmeko toista lämmitysjärjestelmää. Lopulta teimme myös puuhellan, kun tilaa oli.

Veden ja sähkön puute vie nopeasti ongelmiin

SPEK haastatteli tutkimuksessaan tuhat ihmistä. Tutkimus kertoo, että haastavinta nykymuotoisissa poikkeustilanteissa on pärjääminen ilman sähköä ja vettä.

Lähes puolet eli 46 prosenttia kansalaisista arvioi pärjäävänsä ilman juoksevaa vettä enintään kaksi vuorokautta. Kolmannes eli 33 prosenttia kansalaisista kokee, ettei selviäisi ilman sähköä, jos sähkökatko kestää vähintään kolme vuorokautta.

Juuri tämän takia varautuminen kriiseihin, ja kotivaran ylläpitäminen, ovat tärkeitä.

Kotivaralla tarkoitetaan, että kotoa pitäisi löytyä ruokaa ja juomaa, joilla pitäisi selvitä ilman ulkopuolista apua vähintään kolme vuorokautta eli 72 tuntia.

Tämän lisäksi kotona olisi hyvä olla ihan normaaliarjessakin tarvittavia asioita, kuten muun muassa pattereilla toimivat taskulamppu ja radio, ensiaputarvikkeet, lääkkeitä, hygieniatarvikkeita ja muita välttämättömyystavaroita.

Elintarvikkeiden osalta varautuminen on tutkimuksen mukaan jo varsin hyvällä tolalla.

Kriisitilanteesta riippuen aina ei ole mahdollista edes liikkua pois kotoa, vaan varautuminen on tehtävä kodissa pysymistä varten.

Oman kotitalouden varautumisen kriisitilanteisiin voi aloittaa tutustumalla seuraavaan sivustoon: 72tuntia.fi.

Seuraa ohjeistusta

Kun poikkeustilanne on päällä, niin viranomaisia ja omaa sähköyhtiötä kannattaa uskoa. Jos kehotetaan välttämään ns. turhia puheluita, ei kannata soittaa. Jos kehotetaan pysymään kotona, kannattaa pysyä kotona. Ei viranomainen kiusaa ja poikkeustilanteen ollessa päällä myös tietää asiat paremmin.

Myös perinteinen radio ja sen paristot kannattaa olla varalla. Jos tietotekniikka ja sähköt pettävät, paristojen avulla kuulee tärkeät tiedotteet radiosta. Puhelinta varten olisi syytä olla vara-akkuja ja täyteen ladattuja varalatureita.

Taskulampun, kynttilöiden ja tulitikkujen pitäminen aina samassa paikassa on tärkeä, jotta ne löytyvät pimeässäkin. Ja voihan tilanteen hyödyntääkin: kynttilöiden ja tulitikkujen avulla voi nauttia sähkökatkon aikana myös tunnelmallisen aterian.

Kari Kauppinen