Hyvinvointialueiden säästöt tulisi tehdä niin, että ne eivät vaurioita pelastustoimea ja Suomen sisäistä turvallisuutta. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö on huolissaan siitä, että hyvinvointialueilla tehdään hallitusohjelman vastaisia säästöjä suomalaisten turvallisuudesta. Kattava paloasemaverkosto ja palokuntien elinvoimaisuus takaavat pelastustoimen palvelut koko maassa.
Pelastustoimen rahoituksen kriisiytyminen voi tuoda suomalaisille merkittäviä turvallisuuspulmia. Muuttunut turvallisuusympäristö, ilmastonmuutoksen aiheuttamat häiriötilanteet, suuronnettomuudet sekä kotona asuvien ikääntyneiden ja muistisairaiden määrä lisäävät pelastustoimen merkittävyyttä.
Heikentyneessä turvallisuustilanteessa sisäisestä turvallisuudesta ei ole varaa säästää. Näin linjasivat SPEKin valtuutetut seminaarissaan.
– Pelastustoimen merkitys sisäisen turvallisuuden toimijana on laajempi kuin julkisuudessa usein esillä oleva pelastustoiminta. Tämän näemme myös Ukrainassa, jossa pelastustoimella on keskeinen rooli väestönsuojelussa, evakuoinneissa ja väestön kriisinkestävyyden lisäämisessä. Suomen tulee panostaa nyt pelastustoimen riittäviin resursseihin, jotta pärjäämme kaikissa tilanteissa, toteaa SPEKin valtuuston puheenjohtaja Paula Risikko.
Sopimuspalokunnat muodostavat laajempien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen reservin
Alan talous on jo aiemmin tapahtuneen alueellistamisen takia äärimmilleen kiristetty. Pelastustoimella on nykyisellään laskettu olevan yli 100 miljoonan euron vuosittainen vaje.
Tästä huolimatta usealla hyvinvointialueella kaavaillaan säästöjä myös pelastustoimesta. Osalla hyvinvointialueista säästöt olisivat kohdistumassa myös sopimuspalokuntiin ja paloasemiin. Sopimuspalokunnilla on keskeinen rooli pelastustoimen järjestelmässä. Ne osallistuvat pelastustoimintaan ja muodostavat poikkeusoloissa ja väestönsuojelussa tarvittavan reservin.
Sopimuspalokuntien hälytysosastojen noin 15 000 jäsentä osallistuvat noin puoleen kaikista hälytystehtävistä Suomessa. Jos palokunta häviää paikkakunnalta, katoaa pelastustoiminnan lisäksi myös muun muassa alueen turvallisuuskouluttajia, nuorisotoimintaa ja tapahtumien turvallisuudesta vastaavia. Palokuntien jatkuvuutta tulee tukea, sillä ikääntymisen ja nuorten kaupunkeihin muuttamisen takia henkilöresurssit ovat jo monin paikoin niukat.
Pelastustoiminnassa keskeistä on hajautettu malli – yhden keskeisen syyn takia
Sosiaali- ja terveysalalla keskittäminen isompiin palvelutuotantoyksiköihin on perustellumpaa, mutta pelastustoiminnassa keskeistä on laaja verkosto, joka kykenee olemaan lähellä nopeasti.
– Pelastustoimi perustuu hajautettuun palvelumalliin, sillä aika on pahin vihollinen tulipaloissa ja onnettomuuksissa. Siksi nykyisestä paloasemaverkostosta ja palokunnista tulee pitää huolta, palokuntajohtaja Petri Jaatinen SPEKistä täsmentää.
Toinen säästökohde osalla hyvinvointialueista on sopimuspalokuntien varallaolo. Varallaolon vähentäminen ja paloasemaverkoston kattavuus vaikuttavat palokuntien elinvoimaisuuteen ja jatkuvuuteen. Ruotsin kokemuksista tiedämme, että palokuntatoimintaa ei helposti käynnistetä uudelleen, jos se on kerran päästetty hiipumaan.
Kattava paloasemaverkosto turvaa myös Suomen vientiä
Sopimuspalokuntien merkitys erityisesti harvaan asutuilla alueilla on keskeinen. Siellä asuu kasvava määrä ikääntyneitä ja muistisairaita, joilla on erityinen tulipaloriski ja suurempi tarve apuun hätätilanteessa.
Maaseudulla tuotetaan myös merkittävä osa Suomen vientiin menevästä tuotannosta. Pelastustoimen säästöt voivat uhata myös yritysten toiminnan jatkuvuutta maaseudulla, jos apu ei ehdi ajoissa paikalle.
Säästöjen sijaan katse olisi kiinnitettävä toimivien ratkaisujen löytämiseen ja levittämiseen. Yksi esimerkki tästä on laskettelukeskuksen tyhjän paloaseman miehittäminen etelästä lomille tulevilla vapaaehtoisilla sopimuspelastajilla. Toinen esimerkki on uudenlaiset sammutustavat, jotka toimivat ilman savusukelluskelpoisia pelastajia. Tällaiset ratkaisut eivät kuitenkaan toimi, jos paloasemia ja riittäviä henkilöresursseja ei ole.