EtusivuViidellä konstilla parempaa asumisturvallisuutta erityisryhmille
Lehdistötiedotteita aiemmin
27.11.2018


Viidellä konstilla parempaa asumisturvallisuutta erityisryhmille

Erityisryhmien asumisturvallisuuden parantamiseen on viisi pätevää keinoa. Tärkein niistä kiteytyy muutamaan sanaan: ”Turvallisuus on yhteinen asia.” Yhteisellä asialla tarkoitetaan paitsi läheisten myös naapureiden, taloyhtiön, hoitohenkilöiden, kunnan ja koko yhteiskunnan yhteistä asiaa.

Pelastuslain pykälän 42 mukaan esimerkiksi erityisryhmiin kuuluvan ihmisen asunnossa havaituista paloriskeistä tulee ilmoittaa alueen pelastusviranomaiselle. Ilmoitusvelvollisia ovat muun muassa kotihoidon työntekijät, sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät, ensihoitajat, kunnan vuokra-asunnot, tukiasumisesta huolehtivat tahot ja seurakuntien tai järjestöjen työntekijät. Ilmoitusvelvollisuus ajaa jopa salassapitosäädösten ohi.

Laki ei tässä mielessä velvoita naapuria tai perhetuttua. Mutta vastuu toisesta ihmisestä koskettaa silti meistä jokaista.

– Lieden päälle ja välittömään läheisyyteen jätetyt pahvit, muovit ja muut syttyvät materiaalit voi ystäväkin korjata pois. Lieteen liittyviä tulipaloja on vuosittain noin 700, ja yleensä syypää on ihminen, ei liesi, korostaa asiantuntija Juha Hassila Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä, jonka organisoima Paloturvallisuusviikko on parhaillaan käynnissä.

Poistumisturvallisuuden varmistaminen tulipalotilanteessa on myös tärkeä keino erityistä tukea tarvitsevien ihmisten turvallisuuden lisäämiseksi, mutta sen toteutuminen ei ole lainkaan itsestään selvää. Esimerkiksi muistisairaan ovi saattaa olla takalukossa tai ulospääsy on muuten estetty.

– Ystäväni esittelee minulle koiransa haukkujälkeä kännykän näytöltä ja tuttavani näyttää yhtä innostuneena omaa lenkkikierrostaan toisesta sovelluksesta. Välineitä ja sovelluksia muistisairaan löytymiseksi eksymistilanteessa on lukuisia, mutta miksi niitä ei käytetä, vaan laitetaan mieluummin ovet takalukkoon ja estetään muistisairaalta ihmiseltä pelastautumisen mahdollisuus?

Asiaa ihmettelee Tarja Ojala, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön projektipäällikkö. Hän vetää Osallistava Turvallisuus Erityisryhmille -hanketta.

Tavaramäärät kasvattavat palo- ja kaatumisriskiä

Kolmas keino kohti parempaa paloturvallisuutta on tavaramäärän karsiminen. Tarpeettomien ja puolikuntoisten sähkölaitteiden karsimisella ehkäistään sähkölaitepalojen syttymistä. Lisäksi ylipäänsä tavaroita vähentämällä kevennetään myös palokuormaa.

Huonekalujen ja mattojen vähentämisellä ja muiden vaaraa aiheuttavien esteiden poistamisella ehkäistään myös kaatumisia. Kaatuminen on merkittävin yksittäinen tapaturmaisen kuoleman aiheuttaja. Vuosittain kaatumisen seurauksena menehtyy yli tuhat ihmistä.

– Viides erityisryhmien asumisturvallisuutta parantava keino on lahja. Kirjaimellisesti, sillä lahjaksi voi antaa turvatekniikkaa, turvallisempia arjen laitteita tai kodin turvallisuuden tarkistamisen yhdessä asukkaan kanssa, Tarja Ojala hehkuttaa.

Tämä viides keino sulkee myös ympyrän; turvallisuus on yhteinen asia.

Lisätietoja:
Asiantuntija Juha Hassila, 040 758 7846
Projektipäällikkö Tarja Ojala, 044 761 0376