EtusivuAjankohtaistaBlogitRuotsi jakaa varautumisesitteen joka kotiin - pehmoillaanko Suomessa?
Blogit
23.5.2018


Ruotsi jakaa varautumisesitteen joka kotiin - pehmoillaanko Suomessa?

 Jos kriisi tai sota tulee - Om krisen eller kriget kommer - näin viranomaiset lähestyvät ruotsalaisia ensi viikolla koko maan kattavan Kriisivalmiusviikon - Krisberedskapsveckanin merkeissä. Aihe on herättänyt laajaa mediajulkisuutta ja keskustelua myös Suomessa. Eniten kiinnostusta on liittynyt jokaiseen ruotsalaistalouteen jaettavaan esitteeseen. Suomessa viestintälinja on kuitenkin ollut toinen. Miksi?

 

Kommentoin Ruotsin esitettä Helsingin Sanomille 22.5.  Jutun poikimassa somekeskustelussa tuli vastaan arvioita siitä, että meillä mm. puuttuu  uskallusta ja tahtoa jakaa Ruotsin mallin mukaisesti kriisitietoa, ja että elämme henkisessä suomettumisen tilassa.  Tämä hiukan yllätti, ja ajatus siitä, ettemme Suomessa varautuisi pahimpaan on outo. Juuri parhaillaan käynnistetään keskustelua siitä, miten ja millä Suomea tulevaisuudessa puolustetaan, eikä keskusteluissa ole juuri kyseenalaistettu tätä tarvetta tai laajaa reserviläisarmeijaa. Meillä tehdään jatkuvasti kokonaisturvallisuuden alla työtä koko yhteiskunnan varautumisen eteen, poikkihallinnollisesti ja kaikilla tasoilla.  Keskeisessä uudistuksessa, maakuntauudistuksessakin, on  varautuminen ollut yksi tärkeä elementti. Meillä on siten varauduttu ja varaudutaan koko ajan myös pahimpaan. Tilanne kehittyy koko ajan toimintaympäristön muutosten mukaan myös varautumisessa.

Miksi sitten koteihin ei jaeta toimintaohjeita pahimman varalle?  Vaikka maailma välillä tuntuu epävakaalta ja turvattomalta, kokee suurin osa väestöstä olonsa turvalliseksi. Luottamus yhteiskunnassa on vahvaa eivätkä kansalaiset yleisellä tasolla kanna huolta erilaisista uhkista.  Sotaan varautuminen tiedetään ja tunnetaan, ja selkeä enemmistö kansalaisista hyväksyy maanpuolustuksen ja yleisen turvallisuuspolitiikkamme. Suomalaisilla on myös vahva kriisitietoisuuden perinne.  Ihmisten arjessa varautuminen ei kuitenkaan ole läsnä eikä meillä ole juurikaan kokemuksia laajoista häiriöistä. Tätä taustaa vasten Ruotsin mallin mukaisen esitteen jakaminen ei ole mielekästä.

Kun arkikokemukset ja kotiin jaettu informaatio eivät kohtaa,  voi lopputulos olla valistajan kannalta huono. 

Suomalainen lähestymistapa voi kuulostaa pehmoilulta, mutta paketoinnin ei pidä antaa hämätä.  Jos tarve syntyy , myös tahto sekä kyky toimia löytyvät. Esitteet saadaan tarvittaessa liikkeelle. Terveeseen ja vahvaan arjen hallintaan tähtäävällä toiminnalla saavutamme kuitenkin tässä hetkessä paremmat tulokset. Siksi olemme  täällä valinneet toisen tien, ja viestimme henkilökohtaisesta varautumisesta arkeen linkittäen. Sähkökatkoista on useilla kokemusta ja jokaisen on helppo miettiä omaa toimintaansa kun vettä, valoa, virtaa tai tietoa ei saa. Pienillä mielikuvaharjoitteilla voi jo olennaisesti parantaa omaa valmiuttaan.  Samalle tuotamme pohjaa myös vakavampien kriisien varalle. Kun mukaan otetaan ne resurssit, joita viranomaisvarautumisella tuotetaan, on ratkaisumme  jo huomattavan kova ja kriisinkestävä. 

Miksi Ruotsi sitten kulkee eri tietä?  Ruotsin valitsema politiikka selittyy osin sillä, että maa ajoi alas oman varautumisensa 1990-luvulta alkaen. Tilanteessa missä kansalliselta varautumista puuttuu perusvalmius,  on viestinnän oltava tehostettua.  Yleistä kriisitietoisuutta herättelemällä voidaan saada sopivia poliittisia päätöksiä aikaiseksi ja julkinen mielipide kansallisen varautumisen vaatimien linjausten taakse.  Nähtäväksi jää minkä vastaanoton brosyyri saa.  Vahvistuuko jo valmiiksi varautumiseen vihkiytyneiden vakaumus vai saadaanko esitteellä laajemmat massat liikkeelle?  Vaikka eri linjoilla viestinnän suhteen olemmekin, meillä on varmasti oppimista Ruotsin kampanjasta. Tiedon ja kokemusten vaihtoa on jatkossa luvassa. Myös meillä on syytä lisätä yleistä tiedonsaantia kansallisista varautumistoimenpiteistä.


Peltonen.jpg
Karim Peltonen
Johtaja
Asiantuntija- ja kehittämispalvelut