EtusivuAjankohtaistaPalokuntalaisuus on kutsumus ja elämäntapa
Juuri nyt
21.3.2013

Suomalaisen pelastustoimen nykytilaa kartoittanut laaja tutkimushanke on valmistunut
 
 

Palokuntalaisuus on kutsumus ja elämäntapa


Palokuntalaisuutta pidetään kutsumuksena, elämäntapana ja jopa verenperintönä. Tämä käy ilmi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön julkaisemasta 24/365 Palokuntalaisuus Suomessa -kirjasta. Sosiaaliset syyt, kuten ystävät, nousivat esiin kysyttäessä syitä olla mukana palokuntatoiminnassa. Elämän kiireisyys taas koettiin pääasiallisena esteenä vapaaehtoistoimintaan ryhtymiselle. Kirja on ison tutkimushankkeen ensimmäinen julkaisu.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö julkaisema 24/365 Palokuntalaisuus Suomessa -kirja on osa laajaa suomalaisen pelastustoimen nykytilaa kartoittanutta tutkimushanketta. Hankkeeseen liittyvä toinen julkaisu, Pelastustoimen tilinpäätös - analyysi suomalaisen pelastustoimen nykytilasta, julkaistaan toukokuun alussa.

Tutkimukseen haastatelluista miesvastaajista yli viidennes kertoi palokuntaan liittymisen syyksi halun ymmärtää ja oppia palo- ja pelastustoimintaan ja yhteisöön liittyviä asioita ja taitoja. Naisvastaajilla yleisin palokuntaan liittymisen syy oli sen sijaan palokuntatoiminnassa jo mukana olevat sukulaiset. Näin vastasi lähes neljäsosa naisvastaajista.

Palokuntalaiset ovat palokuntatoimintaan erittäin tyytyväisiä. Palokuntatoiminta koetaan erittäin merkityksellisenä. Palokuntalaisuus jäsentyi haastatteluissa esimerkiksi verenperintönä, kutsumuksena ja elämäntapana.

Palokuntatoiminnassa haluttiin olla mukana sosiaalisista syistä, joita ovat kaverit, ystävät ja hyvä porukka, sekä siksi, että toiminnan kautta osallistuja saattoi toteuttaa omia arvojaan: halu auttaa, tekemisellä on tarkoitus, toiminnan hyöty yhteiskunnalle. Auttamishalu, yhteisöllisyys ja itsensä toteuttaminen nousivat esille myös ryhmähaastatteluissa toiminnan motiiveina.

Riittääkö vapaaehtoisia palokuntalaisia myös tulevaisuudessa?


Vaikka Suomi on aktiivinen vapaaehtoistoiminnan maa, kohdistuu vapaaehtoistoimintaan monia haasteita. Viime aikoina on keskusteltu esimerkiksi vapaaehtoistoimijoiden määrän vähenemisestä, vapaaehtoisten ikääntymisestä sekä toimintaan käytetyn ajan pienenemisestä.

Nykypäivänä vapaaehtoisten on todettu välttävän pitkäaikaista sitoutumista ja yhteiskunnan hyväksi tehtävän työn on havaittu kiinnostavan aiempaa vähemmän. Sen sijaan elämyksellisyys ja toiminnan projektimaisuus ovat yhä yleisempiä vapaaehtoistoiminnan piirteitä. Palokuntatoiminnan esteiksi kerrottiin ajan puute, työ tai koulutyö sekä muut esteet ja velvollisuudet. Vapaaehtoisen palokuntatoiminnan näkökulmasta kehitystrendi onkin huolestuttava.

Pelastustoimen järjestelmä on perinteisesti rakentunut Suomessa viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistoiminnalle. Esimerkiksi vuosina 2010 ja 2011 vapaaehtoiset ja sopimuspalokuntalaiset osallistuivat lähes puoleen kaikista pelastustoimen hälytystehtävistä. Palokuntatoiminnan jatkuvuus onkin edellytys koko pelastustoimen järjestelmän toiminnalle.


Lisätietoja:
Tutkimus- ja kehittämispäällikkö Teija Mankkinen, 040 161 7787 (klo. 15 jälkeen)

Järjestäytynyt palokuntatoiminta alkoi Suomessa 175 vuotta sitten, kun maamme ensimmäinen palokunta, Turun Vapaaehtoinen Palokunta, perustettiin vuonna 1838. Ensimmäinen vakinainen palokunta perustettiin vasta yli 20 vuotta myöhemmin. SPEK korostaa vapaaehtoisten palokuntien ratkaisevaa merkitystä osana maamme pelastustoimea vielä tänäkin päivänä. Juhlavuoden suojelijana on tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Kommentit

Lisää kommentti

Ei kommentteja