EtusivuAjankohtaistaKaikilla on oikeus kokea oma koti turvalliseksi
Viisas varautuu vanhenemiseen ajoissa

Kaikilla on oikeus kokea oma koti turvalliseksi

3.12.2019 10:43

Kun päättäjät painottavat, että ikääntyvien, vammaisten ja muistisairaiden hoidon paikka on kotona, tarvitaan myös lisää tukea, jolla varmistetaan, että koti on turvallinen paikka.

pariskunta OTE-hankkeesta kertovaan artikkeliin.jpg
 
Suomessa elää noin 1,2 miljoonaa yli 65-vuotiasta, ja noin 48 000 sopimuksen tehnyttä omaishoitajaa pitää kotona huolta läheisestään. Tarja Ojala, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön asiantuntija parantaa työkseen näiden erityisryhmien arjen turvallisuutta.

– Ikääntyvien ja vammaisten lisäksi esimerkiksi muistisairaat, päihde- tai mielenterveysongelmaiset henkilöt eivät aina pysty huolehtimaan omasta ja kotinsa turvallisuudesta. Ikääntyvien, muistisairaiden ja omaishoitajien määrä on kasvussa, joten turvallisuustyölle on vakava yhteiskunnallinen tarve. Sitä lisää myös sosiaali- ja terveystoimen sekä pelastustoimen resurssien rajallisuus, Ojala sanoo.

Tukea arjen turvallisuuteen tarvitsee siis merkittävä määrä ihmisiä. Ojala viittaa selvitykseen, jonka mukaan jo kymmenen vuotta sitten yli 60 000 kansalaista eli haastavassa omaishoitotilanteessa, ja yli miljoona ihmistä auttoi oman arkensa ohella läheistään tai naapuriaan.

Ojala johtaa Osallistava Turvallisuus Erityisryhmille (OTE) hanketta, jossa koteihin tuodaan lisää turvallisuusosaamista.

– Jotta jokainen ihminen osaisi ja saisi olla omassa arjessaan aktiivinen toimija niin pitkään kuin voimavarat sallivat. Tavoitteena on, että erityisryhmille sovelletulla tiedolla voidaan parantaa myös omaisten ja ympäristön turvallisuutta, Ojala kertoo.

Turvallisuus voi alkaa hernekeitosta

Ojalan johtamassa hankkeessa huomioidaan koko elämänpiiri, josta turvallinen kotona asuminen muodostuu. Siihen kuuluu tietoa ja opastusta liesi-, palo- ja poistumisturvallisuudesta, tapaturmien ja rikosten ennaltaehkäisystä sekä luonnonilmiöihin varautumisesta.

Turvallisuus merkitsee hyvin konkreettisia asioita.

Poistumisreitin merkki2.jpg

– Esimerkiksi hätäpoistuminen on aivan eri asia tervejalkaiselle aikuiselle kuin omaishoitoperheelle, jossa hoidettavan siirtäminen pyörätuoliin voi kestää viisitoista minuuttia. Tarvitaan siis valmistautumista, jossa toimintakyvyn rajoite otetaan huomioon. Etukäteen varautumalla voidaan lisätä myös turvallisuuden tunnetta, Ojala kuvaa.

Turvallisuuteen kuuluu niin henkilön oma kuin omaishoitajan tai muun hoitajan näkökulma. Myös ympäristö otetaan huomioon, jotta voidaan esimerkiksi varmistaa koko taloyhtiön paloturvallisuus.

– Olemme kartoittaneet ongelmia monesta näkökulmasta ja kehittäneet koulutusta, jossa eri ryhmille voidaan painottaa heille tärkeitä asioita, Ojala kertoo.
OTE-hankkeessa koottu tieto ja koulutusmateriaalit välitetään koteihin järjestökumppanien, Muistiliiton, Omaishoitajaliiton, vanhustyön liittojen, Punaisen Ristin, palokuntien ja muiden vapaaehtoisten kautta. Tietoa on viety myös sosiaali- ja terveystoimen ammattilaisille.

Yksi hankkeen kehittämistä koulutusvälineistä, Turvakassi, on jo päässyt vauhtiin. Kassista löytyy turvatekniikan ohella tuttuja tavaroita kuten hernekeittopurkki, vesipullo ja jumppakuminauha. Mihin niitä tarvitaan?

– Kuminauhan avulla otetaan puheeksi lihaskunto ja kaatumisvaarat. Hernekeitto muistuttaa hyvästä ravinnosta, joka voi olla yksinkertaista ja halpaa, ja vesipullon avulla keskustellaan nesteytyksen tärkeydestä niin hoitajalle kuin hoidettavalle, Ojala kertoo.

Ennakkoluulot pois – kaikilla on mahdollisuus oppia

Turvakassissa on 40 esinettä, joista suuri osa on koteihin kehitettyjä turvalaitteita. Teknologia helpottaa arkea, mutta vaatii käyttäjältään osaamista.
Tarja Ojala painottaa, että hankkeen tavoitteena ei ole kotien digitalisointi. Oppimista tarvitaan kuitenkin myös muuhun turvallisuuden parantamiseen, vaikkapa poistumisen harjoitteluun. Onko erityisryhmillä, kotona asuvilla vanhuksilla ja omaishoitajilla aikaa ja resursseja uuden oppimiseen? Tarja Ojalan mukaan on.

– Kun katsomme ihmistä epäillen hänen oppimiskykyään, kyse voi olla ennakkoluulosta. En kyseenalaistaisi kenenkään ihmisen kykyä oppia, mutta sille täytyy antaa aikaa, Ojala painottaa.

Ojala kertoo esimerkin muistisairaan oppimisesta. Laitoksessa asuva vanhus ei ollut koskaan käyttänyt astianpesukonetta. Seurattuaan hyvin pitkään, miten laitetta käytetään, hän käynnisti sen eräänä päivänä itse täysin oikein.

– Onnistumisia voi tapahtua, vaikka muistisairaus olisi jo pitkällä. Oppimisesta voi kokea iloa, ja siihen kannustaminen on tarkoituksenmukaista, Ojala sanoo.

Erityisryhmien oppimiseen käytetään heille sopivia menetelmiä. Puheen merkitys on pieni, tunnetason suuri.

– Kassista voidaan ottaa esille yksi tuote kerrallaan ja miettiä yhdessä sen käyttöä. Kukaan ei kaipaa ulkoa oppimista. Järjestöjen tilaisuuksissa jaetaan paljon kokemuksen kautta opittua, asioita jotka liittyvät tiiviisti tunteisiin ja tilanteisiin.

Siksikin Turvakassissa on se hernekeittopurkki.

Perehdy oman arjen turvallisuuteen ajoissa

Tarja Ojala kantaa erityisryhmien lisäksi huolta muista, jotka jäävät helposti kouluissa ja työpaikoilla annettavan turvallisuuskoulutuksen ulkopuolelle.
Eläköityminen tai työttömyys ovat tärkeitä murroskohta, jossa työnantajan koulutuksiin ei enää voida osallistua, vaan osaamisesta pitäisi huolehtia itse. Myös kasvava yksinyrittäjien joukko jää helposti turvallisuuskoulutuksen ulkopuolelle.

– Kaiken kaikkiaan yhteiskunnassa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota turvallisuusosaamiseen, mutta työelämän ulkopuolelle jääville ihmisille tämä olisi erityisen tärkeää, Ojala painottaa.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö tarjoaa turvallisuuteen liittyvää tietoa kaikille ikäryhmille. Tarja Ojala muistuttaa, että ikääntymiseen voi varautua. Siksi meidän kaikkien tulisi kiinnittää huomiota omaan turvallisuuteemme ajoissa.

– Jokaisen yli 50-vuotiaan on hyvä alkaa varautua omaan vanhenemiseensa, suosittelee Tarja Ojala.

Marjatta Sihvonen

Kommentit

Lisää kommentti

Ei kommentteja