EtusivuAjankohtaistaBlogitBlogi: Kansalaisen kriisinkestävyys – yksilöstä yhteiskuntaan
Blogit
22.3.2017


Blogi: Kansalaisen kriisinkestävyys – yksilöstä yhteiskuntaan

 Kansalaisilla ja yhteisöillä, kuten perheillä, on kyky kohdata arjen pysäyttäviä kriisejä ja häiriötilanteita. Tuon kyvyn mittaaminen on yhtä vaikeaa kuin nimen löytäminen kyseiselle ilmiölle, kirjoittaa Heikki Laurikainen.

 

heikki blogi uusi.jpg
Heikki Laurikainen

Onhan meillä kriisinkestävyys, kriisinkestokyky ja kriisinsietokyky, henkinen kriisinkestävyys, resilienssi ja monta muuta. Kaiken kattavaa resilienssi-indeksiä tuskin koskaan saadaan, mutta perehtymällä aihepiiriin huomaa pian, että tietyt perusasiat nousevat esiin.

Kriisinkestävyys perustuu fyysisiin ja henkisiin elementteihin. Fyysistä tai materiaalista kestävyyttä voidaan mitata esimerkiksi tarkastelemalla kotitalouksien resursseja liittyen elintarvikkeisiin (kotivara), lämmitykseen, juomaveteen ja viestintäyhteyksiin. Henkinen kriisinkestävyys voidaan taas jakaa psykologiseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen. Jokaisella yksilöllä on perimän ja ympäristön muokkaamat valmiudet selviytyä kriiseistä ja niitä on tutkittu muun muassa stressireaktioiden näkökulmasta.

Sosiaalista kriisinkestävyyttä lähestytään usein luottamuksen, sosiaalisen pääoman, koheesion tai vaikka yhteenkuuluvuuden tunteen kautta. Yhteisöjen tarkastelusta päästään nopeasti yhteiskunnan rakenteiden tarkasteluun, jolloin kysymykset epäoikeudenmukaisuudesta, eriarvoisuudesta ja resurssien epätasaisesta jakautumisesta nousevat keskusteluun. Yleisesti tunnustettu lähtökohta on, että huonosti toimiva yhteiskunta on huonosti toimiva yhteiskunta myös kriisitilanteessa.

 

Kotitalouksien varautuminen Suomessa

Tarkasteltavan ilmiön laaja-alaisuudesta johtuen kattavaa vastausta kansalaisten kriisinkestävyydestä on mahdotonta antaa, mutta viime vuonna tehdyn kyselytutkimuksen mukaan kotitalouksien kriisinkestävyys näyttää kuitenkin melko hyvältä, ainakin varautumisen näkökulmasta.

Häiriötilanteen sattuessa yhdeksän kotitaloutta kymmenestä pärjäisi ainakin kolme vuorokautta ilman kaupassa käyntiä. Edes laaja tele- ja verkkoliikenteen häiriö ei kansalaisten oman arvion mukaan olisi erityisen haitallista kotitalouksille, vaikka toisin voisi luulla, kun nykymaailmaa seuraa.

Sosiaalinen puoli yhteiskunnassamme näyttää melko vahvalta, sillä lähestulkoon kaikki ovat kriisissä valmiita auttamaan muun muassa naapuriaan ja pyydettäessä valmiita vapaaehtoistehtäviin. Myös viranomaisiin luotetaan, mikä on vahvuus, mutta toisaalta miltei puolet suomalaisista arvioi, että pitkäkestoisessa häiriötilanteessa turvautuisi poliisi- tai pelastuspalveluihin, mikä kuulostaa melko haastavalta tilanteelta viranomaisen näkökulmasta.

On kuitenkin hyvä tiedostaa, että pelastustoimen reservit, kuten vapaaehtoisten palokuntien resurssit, ovat hyvin rajalliset vakavassa häiriötilanteessa. Maaseudun asukkaat näyttävän olevan kaupunkiserkkujaan paremmin varautuneita, ainakin sähkökatkoihin, mikä on toisaalta ymmärrettävää, sillä suurin osa sähkönjakeluhäiriöistä tapahtuu maaseudulla.

Näyttää myös siltä, että kaupungeissa viranomaisiin kohdistuvat odotukset ovat korkeammalla kuin maaseudulla. Ehkä heikommalla palvelutasolla ja tee-se-itse -kulttuurilla on ollut vaikututusta maaseudun asukkaiden asenteisiin.

Kriisinkestävyyteen vaikuttaa moni, jopa globaalitekijä, mutta siitä ei kannata hämmentyä, sillä yksilöt ja yhteisöt voivat aina myös itse vaikuttaa omaan kykyyn kestää kriisejä. Tärkeintä onkin uskoa omiin toimintamahdollisuuksiinsa. Omatoiminen varautuminen kannattaa aina.

 

Kirjoittaja on SPEKin tutkija.

 

Kotitalouksien varautuminen Suomessa – Puhelinhaastattelututkimus normaaliolojen häiriötilanteisiin varautumisesta