EU – rauhaa ja turvallisuutta ylläpitämässä?

Euroopan yhteisön syntysanat lausuttiin 54 vuotta sitten, 9. toukokuuta 1950. Lehdistö oli kutsuttu Ranskan ulkoministeriöön Pariisiin kuulemaan “mitä tärkeintä tiedonantoa”. Ranskan ulkoministeri Robert Schuman antoi tilaisuudessa julistuksen, jota pidetään alkuna Euroopan integraatiolle. Schuman esitti, että rauhanomaisten suhteiden säilyttämiseksi on välttämätöntä luoda perusta Euroopan valtioliitolle. Myöhemmin, vuonna 1985, EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet sopivat Milanon huippukokouksessa, että toukokuun 9. päivää juhlitaan Euroopan päivänä.

Eurooppatiedotuksen vuonna 2012 julkaistussa ”EU – Rauhanprojekti 2012” todetaan, että Euroopan unioni edeltäjineen on yli 60 vuoden ajan toiminut rauhan ja sovinnon puolesta. Vuonna 2012 Nobel-komitea myönsi unionille Nobelin rauhanpalkinnon rauhan ja sovinnon, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisestä Euroopassa. Perusteluissa korostetaan EU:n vakauttavaa roolia, jonka myötä Eurooppa on muuttunut "sodan mantereesta rauhan mantereeksi". Nobel-komitean mukaan EU on hyvä esimerkki "kansojen veljeydestä" ja sitä voidaan pitää eräänlaisena "rauhankongressina". Alfred Nobel mainitsee nämä käsitteet rauhanpalkinnon perusteina vuonna 1895 tekemässään testamentissa.

Mutta vaikka maanosassa on eletty rauhan tilassa vuodesta 1945, se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uhkia turvallisuudelle ja vakaudelle olisi ollut ja olisi edelleen. EU kohtaa myös nykyään valtavan määrän kansalaisen turvallisuuteen suoraan tai välillisesti vaikuttavia uhkia. Siinä missä aiemmin turvallisuus on määritelty maanpuolustuksena, sotilaallisten uhkien torjuntana, varautumisena ja viranomaistoimintana, uudet turvallisuusuhat menevät vielä pidemmälle.

Nykyään EU:n – ja myös Suomen – turvallisuusuhkiin voidaan luetella laajan turvallisuuskäsityksen mukaan myös teknologisia, sosiaalisia, taloudellisia ja ekologisia turvallisuusuhkia. Syrjäytyminen, eriarvoisuuden kasvu ja yhteiskunnan hyvinvoinnin tukipilarien romahtaminen lisäävät turvattomuutta. Maailman digitalisoituminen on tuonut uusia haasteita virtuaalisten identiteettivarkauksien, tietovuotojen ja verkkohyökkäysten muodossa.

Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä myös Euroopassa; ympäristöpakolaisuus lisääntyy, ja ruoantuotannon sekä huoltovarmuuden ylläpitäminen muuttuu. Suuronnettomuuksien riski kasvaa myös. Taloudelliset vaikeudet luovat painetta julkiselle rahankäytölle vaikuttaen viranomaisten määrään ja kykyyn palvella kansalaisia - harvaan asutuilla alueilla on jo nyt vaikeuksia saada peruspalveluja. Lisäksi unionin rajalla tapahtuneet vallankumoukset ja kriisit vaikuttavat myös rajojen sisäpuolelle. Unioni on mukana myös useissa kaukaisemmissa kriiseissä, kuten Malissa, Somaliassa ja Afganistanissa.

Maahanmuutto, pakolaiset ja unionin toimet Ukrainan suhteen noussevat esille myös tämän kevään europarlamenttivaaleissa. Toistaiseksi turvallisuusasioista on puhuttu vaalien yhteydessä kuitenkin melko vähän. Kandidaatteja kannattaa silti haastaa pohtimaan ja kysyä, pystyykö EU suojaamaan kansalaisiaan näiltä uhilta? Miten EU:n tulisi toimia? Tulisiko unionin kehittää sotilaallista yhteistyötä vai panostaa siviilikriisinhallintaan, humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön tehostamiseen ja harmonisoimiseen? Onko EU myös seuraavan kuuden vuosikymmenen ajan Nobelin rauhanpalkinnon arvoinen?

Taina Hanhikoski