EtusivuAjankohtaistaUutiskirjeetVapaaehtoishanke

Vapaaehtoisresurssia voidaan hyödyntää nykyistä enemmän


Vapaaehtoisissa toimijoissa on potentiaalia käytettäväksi nykyistä enemmän erilaisiin auttamistilanteisiin. Tämä on keskeinen havainto vapaaehtoisten saatavuutta ja käytettävyyttä selvittäneessä tutkimuksessa. Vapaaehtoisresurssin nykyistä tarkoituksenmukaisempi hyödyntäminen edellyttää tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi sekä innovatiivisia toimintamalleja viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistoimintajärjestelyihin.

Viranomaisia tukevassa vapaaehtoistoiminnassa on mukana suuri joukko kansalaisia ja toiminnan kohteena kymmeniä tuhansia henkilöitä. Toiminta on siis yhteiskunnallisesti merkittävää, jos tarkastellaan toimijamääriä. Laskutavasta riippuen vähintään 90 000 henkilöä on mukana palokuntien, pelastuspalvelujärjestöjen ja Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminnassa.

Hälytystoiminnassa on mukana kolmannes eli noin 30 000 vapaaehtoista. Lisäksi Vapaaehtoisen pelastuspalvelun järjestöjen ei-hälytyksellisessä toiminnassa on mukana satojatuhansia vapaaehtoisia. Vuonna 2013 noin 27 000 henkilöä sai apua vapaaehtoiselta yksiköltä tai ryhmältä. Luvuissa ovat mukana kiireelliset ja kiireettömät tehtävät sekä päivitysoperaatioiden kaltaiset muut auttamistilanteet.

Vapaaehtoisten käytettävyyttä ja saatavuutta selvittäneessä tutkimuksessa tarkasteltiin säädösten ja varautumisaineistojen perusteella vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteistoimintajärjestelyitä. Ohjeiden ja säädösten perusteella vapaaehtoisresurssille suunnatut tehtävät ovat varsin samat kaikilla viranomaisilla. Tiedonvälitys, majoitus, muonitus, kuljetus ja muut ensihuollolliset tehtävät on kirjattu suunnitelmiin perinteisten etsintä- ja pelastustehtävien lisäksi. Keskeisenä ohjenuorana on, etteivät vapaaehtoiset osallistu merkittävään julkisen vallan käyttöön tai asetu vaaralle alttiiksi.

Ensiapupäivystyksiä, palotähystyslentoja, avustustehtäviä vesillä

Vapaaehtoiset ovat mukana useimmiten erilaisissa päivystyksellisissä, ennalta sovituissa ja kiireettömissä tehtävissä. Näitä tehtäviä vuonna 2013 oli noin 4 500. Tehtävät ovat muun muassa ensiapupäivystyksiä, palotähystyslentoja, avustustehtäviä vesillä ja tiepalvelutoimintaa. Tämän lisäksi vapaaehtoiset hälytettiin lähes 1 000 kertaa etsintä- ja pelastustehtävään sekä yli 400 kertaa sosiaali- ja terveystoimen tehtäviin, joita ovat ensivaste- sekä henkisen tuen ja ensihuoltotehtävät. Lisäksi pelastustoimen tilinpäätöstutkimuksen mukaan sopimuspalokuntien vuosittaisesta yli 60 000 tehtävästä 15 prosenttia on ensivastetehtäviä.

Pelastuslaitosten käytännön varautumista koskevan aineiston perusteella järjestöt oli huomioitu vain yleisellä tasolla normaaliolojen ja häiriötilanteisiin varautumisessa. Tutkimukseen valitussa otoksessa oli viisi pelastuslaitosta ja viisi kuntaa. Yksi pelastuslaitos oli huomioinut kolmannen sektorin laaja-alaisesti osana normaaliolojen valmiuttaan ja laatinut yhteistoimintasopimukset järjestöjen kanssa. Lisäksi laitos oli määritellyt poikkeusoloihin tarvittavan vapaaehtoismäärän ja kirjannut suunnitelmiin henkilövaraukset.

Muiden pelastuslaitosten osalta vapaaehtoisten käyttö ei välttämättä näkynyt suunnitelmissa lainkaan ja vapaaehtoisiin viitattiin joissakin suunnitelmissa vain puhelinnumerolla. Kunnissa tilanne näytti samanlaiselta. Vaikka vapaaehtoisresurssi nähdään tärkeänä, yhteistoiminnasta ei välttämättä ole kokemuksia eikä sitä ole suunniteltu. Tutkimuksen mukaan järjestöt eivät näy sosiaali- ja terveyden toimialaa lukuun ottamatta kuntien varautumisessa juuri lainkaan.

Yhteistoimintasopimusten rooli korostuu

Tutkimuksen mukaan yhteistoimintasopimusten rooli korostuu järjestöjen ja viranomaisten käytännön yhteistoimintaa ja tehtävämääriä tarkasteltaessa, vaikka sopimuksia oli tehty varsin vähän. Käytännössä niitä yksiköitä ja hälytysryhmiä käytettiin, joilla osallistumisesta oli sovittu sopimuksin. Kiinnostavaa oli huomata, että perinteisen sopimuksellisuuden lisäksi yhteistoiminnan varmistamiseen on kehitetty myös uusia toimintatapoja. Yhdessä tapauksessa pelastuslaitosta hyödynnettiin niin, että kunta sopi järjestöjen käytöstä suoraan pelastuslaitoksen kanssa.

Sopimuksellisuuden lisäksi toimintakyvyn ja käytettävyyden arviointi nk. auditointi on noussut viime vuosina esille järjestöjen ja viranomaisten yhteistoiminnassa. Käytettävyyden arviointia tehdään sekä pelastuskoiratoiminnassa viranomaistarkastuksin (VIRTA) että meripelastusyksiköiden auditoinnein.

Erikoistutkija Ilona Hatakka


Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön yhdessä Sopimuspalokuntien Liiton kanssa käynnistämässä tutkimuksessa koottiin tietoa vapaaehtoisilta heidän osallistumisestaan ja käytettävyydestään sekä hälytystoimintaan liittyvistä motivaatiotekijöistään. Lisäksi tarkasteltiin aineistoanalyysillä pelastuslaitosten ja kuntien varautumista. Lopuksi tutkimuksessa koottiin tehtävätilastoista nykytilan kuvaus vapaaehtoisten suorittamista tehtävistä. Tutkimus julkaistaan loppuvuodesta 2014.

Hankkeen ohjausryhmänä toimii sisäisen turvallisuuden ohjelman järjestöyhteistyöryhmä. Tutkimus perustuu ohjelman toimenpiteeseen nro 64, jonka mukaan: ”Vahvistetaan vapaaehtoisten saatavuutta turvallisuus- ja hälytystehtäviin ja selvitetään, kuinka palokuntasopimuksiin kirjatut vahvuusvaatimukset täyttyvät maan eri osissa.”.