Pelastuskoiratoiminta raunioradoilla


Kun ihmisen organisointikyky ja koiran aistit lyödään yhteen, syntyy eräs parhaista keinoista löytää kadonnut ihminen sortuneista rakennuksista. Jotta pelastuskoirien ja ohjaajien yhteistyö on hätätilanteessa sujuvaa, tarvitsee se taustalleen vuosien määrätietoisen harjoittelun ja siihen soveltuvan ympäristön.

Jotta toimintaa voidaan kehittää, tarvitaan tietoa vallitsevista olosuhteista. Yhdessä Palvelus- ja Pelastuskoiraliiton kanssa SPEK on tuottanut tammikuussa julkaistavan selvityksen, joka luo kokonaiskuvan raunioharjoittelun tilasta. Selvitys toteutettiin kyselytutkimuksena, johon osallistuivat kaikki 22 aluepelastuslaitosta sekä 48 palvelus- ja pelastuskoirayhdistystä.

Selvityksen perusteella Suomessa on 22 rauniorataa ja niitä käyttää 27 palvelus- ja pelastuskoirayhdistystä. Keskimäärin yhteen harjoituskertaan osallistuu 5-9 henkilöä ja yhdistyksillä on vuodessa yli 40 harjoituskertaa per yhdistys. Useimmiten kunnat omistavat radat, mutta niiden käyttö ja valvonta ovat pääasiassa yhdistysten sekä pelastuslaitosten vastuulla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ratojen korjaamisesta ovat vastanneet koirayhdistykset ja vain 16 % kokeekin radan vastaavan harjoitusten tarpeita heikosti tai erittäin heikosti. Puutteita kuitenkin esiintyy. Ne liittyvät sekä rakenteellisiin (maapohja, puistomaisuus jne.) että hallinnollisiin (mm. vastuut ja velvoitteet alueen käyttöön liittyen) ongelmiin. Merkittävimmäksi epäkohdaksi paljastui kuitenkin se, että peräti 40 % kyselyyn vastanneista koirayhdistyksistä ilmoittaa, ettei heidän alueellaan ole rauniorataa.

Kysyttäessä aluepelastuslaitosten ja koirayhdistysten välisestä yhteistyöstä, ilmenee, että yhteistyötä tehdään, mutta toiminnaltaan se jää vähäiseksi. Yli puolet (12/22) pelastuslaitoksista ilmoittaa tukevansa koirayhdistyksiä tarjoamalla harjoittelupaikan. Yhdistyksiä on kuitenkin lukumääräisesti runsaasti ja peräti 37 ilmoittaa, ettei saa tukea pelastuslaitokselta. Sekä aluepelastuslaitokset että yhdistykset näkevät, että yhteistyötä voitaisiin kehittää yhteisillä harjoituksilla, tiivistämällä yhteydenpitoa sekä tekemällä sopimuksia ja uusia raunioratoja.

Tarkemmat tutkimustulokset ja kartat raunioratojen sijainneista ilmestyvät tammikuussa julkaistavassa selvityksessä.