Öljyonnettomuuksien torjunnassa yhteistyöllä on suuri merkitys

”Asetus öljyvahinkojen torjunnasta, alueellisten yhteistoimintasuunnitelmien ja pelastuslaitosten öljyntorjuntasuunnitelmien päivitykset, 22 kilometriä avomeripuomia, vartiolaiva Turvan varustaminen öljy- ja kemikaalitorjuntaan sekä kaksi öljyntorjuntalaittein varustettua saariston yhteysalusta.” Nämä ovat esimerkkejä kansallisesta työstä öljyonnettomuuksiin varautumisessa.

Itämeren alueella tapahtuva suuri öljyonnettomuus on realisoituessaan yksi vakavimmista elinympäristöä ja yhteiskuntaa vaurioittavista riskeistä. Välittömien ympäristö-, terveys-, omaisuus- ja talousvaikutusten lisäksi onnettomuus voi pahimmillaan aiheuttaa vuosien jälkitoimet, jotka vaikuttavat niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin elämään.

Öljy- tai kemikaalionnettomuuden riski on erityisesti Suomenlahdella todellinen. Sekä laivaliikenteen lisääntyminen että ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat sään ääri-ilmiöt ovat lisänneet turvallisuusriskejä Suomen merialueilla. Myös pohjolan tyypilliset talviolosuhteet lisäävät merikuljetusten riskejä.

Ennaltaehkäisevän työn lisäksi viranomaiset varautuvat onnettomuuksien varalle. Merialueiden öljyntorjuntaa johtaa ympäristöministeriön alainen Suomen ympäristökeskus.

– Öljyntorjunta on ollut ympäristöviranomaisten vastuulla vuodesta 1983. Kolmessakymmenessä vuodessa merikuljetusten määrä on kymmenkertaistunut ja suurvahinkojen mahdollisuus on kasvanut moninkertaiseksi, Suomen ympäristökeskuksen ylitarkastaja Heli Haapasaari toteaa.

– Öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan tilanne Suomessa on muihin Itämeren valtioihin ja myös muualle maailmassa verrattuna hyvä ja paranee koko ajan, kertoo Haapasaari.

Merkittävä parannus merellä tapahtuvaan öljyntorjuntavalmiuteen tehtiin viimeksi keväällä, kun Rajavartiolaitos otti uuden ulkovartiolaiva Turvan vastaan. Turvan suunnittelussa on ollut mukana Suomen Ympäristökeskus, ja suunnittelun painopisteitä ovat olleet Itämeri, ympäristö ja turvallisuus. Öljyntorjuntavalmiutta on systemaattisesti parannettu torjuntakaluston, viranomaisyhteistoiminnan ja esimerkiksi tutkimustyön avulla.

– Tärkein tekijä on kuitenkin yhteinen ymmärrys yhteisestä tavoitteesta eli torjuntatoiminnasta, kiteyttää Haapasaari.

Yhteistyösuunnitelmia laaditaan

Merellä tapahtuvien onnettomuuksien lisäksi pienempiä öljyvahinkoja sattuu esimerkiksi teollisuudessa ja liikenteessä. Alueellisten alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojentorjunnan yhteistoimintasuunnitelmien päivittäminen on aloitettu, ja pelastuslaitosten öljyntorjuntasuunnitelmat päivitetään ensi vuoden kevääseen mennessä. Suunnittelutyö kokoaa yhteen alueelliset viranomaiset, elinkeinoelämän ja järjestöt.

Yhteistoiminnan merkitys korostuu myös keväällä julkaistussa valtiontalouden tarkastusviraston selvityksessä öljyntorjuntaan varautumisesta. Selvityksen mukaan kuntien varautuminen öljykatastrofiin on puutteellista, ja erityisesti paikallistason yhteistoimintaa tulisi jatkossa kehittää. Esimerkiksi kolmannen sektorin hyödyntäminen osana varautumista saa selvityksessä kiitosta. Vapaaehtoistoiminta tukee ihmisten osallisuutta ja luottamusta yhteiskunnan turvallisuustyöhön, jolle ei voi suoraan antaa hintalappua, mutta se nähdään yhteiskunnassa erittäin arvokkaana asiana.

Kansallisen työn lisäksi Itämeren alueen yhteistyön ja harjoitusten merkitys korostuu. Suomen ympäristökeskus lähetti kesäkuussa Latviassa järjestettyyn BALEX DELTA -öljyntorjuntaharjoitukseen Merivoimien öljyntorjunta-alus Hallin, Rajavartiolaitoksen Uiskon sekä kaksi tarkkailijaa. Avomeriöljyntorjunnan lisäksi harjoituksen teemoina olivat kansainväliset hälytykset, rantaöljyntorjunta sekä öljyyntyneiden lintujen puhdistus. Itämeren rantavaltioiden öljyntorjunta-alukset olivat yhteisharjoituksessa jo 25. kerran. Suomalaista torjunta-aluskalustoa osallistuu vuosittain neljään kansainväliseen sekä useisiin kansallisiin harjoituksiin.


Teksti: Ilona Hatakka