EtusivuAjankohtaistaUutiskirjeetJärjestöseminaari

Pelastusalan vapaaehtoisten merkitys näkyi Järjestöseminaarissa


Pelastusalan vapaaehtoistoiminnalla on tärkeä rooli yhteiskunnan turvallisuuden ja kriisinsietokyvyn vahvistajana. Tämä kävi vahvasti ilmi 2.10. Turvallisuuskomitean Järjestöseminaarissa, joka keräsi viranomaisten, järjestöjen ja politiikan edustajia yhteen Säätytalolle Helsingissä. Seminaarissa tuotiin esille, kuinka kansalaisjärjestöt ovat keskeisiä yhteiskunnan turvallisuustoimijoita.

Yhtenä Kohti kattavampaa varautumista -seminaarin tavoitteena oli nivoa järjestöjen toiminta entistä paremmin osaksi kokonaisturvallisuutta. Myös vapaaehtoistoiminnan haasteet, mahdollisuudet ja uudistumisen tärkeys nyky-yhteiskunnassa sekä tulevaisuudessa tulivat esille vapaaehtoistoiminnan asiantuntijoiden esityksissä.

Tilaisuuden avannut liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko toi avajaispuheessaan esille viranomaisten, järjestöjen ja elinkeinoelämän yhteistyön tarpeellisuuden. Lisäksi Risikko muistutti uusien toimintamallien kehittämisen tärkeydestä sekä varautumisen kehittämisestä kunnissa sektorit ylittävänä toimintana.

– Viranomaiset eivät pärjää yksin, yhteistyö kolmannen sektorin kanssa tulisi liittää vahvemmin rakenteisiin ja sitä varten tarvitaan myös uusia toimintamalleja.

Vapaaehtoisten osaaminen kannattaa valjastaa käyttöön

Seminaarissa esiteltiin kolmannen sektorin vapaaehtoistoimijoita varautumisen kentällä SPEKin, SPR:n ja MPK:n välisen paneelikeskustelun muodossa. Järjestöjen viesti viranomaisille oli, että tulisi ymmärtää yksilöiden vaikuttamismahdollisuudet sekä tunnistaa vapaaehtoistoiminnan merkitys sosiaalisena pääomana. Lisäksi työnjakosuunnittelun kautta vapaaehtoisten osaaminen tulisi valjastaa parhaaseen mahdolliseen käyttöön. SPEKin edustajana paneelissa toimi varautumisjohtaja Karim Peltonen.

SPEKin erikoistutkija Ilona Hatakka esitteli seminaarissa tutkimusta vapaaehtoisten hälytystoiminnasta Suomessa. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että osa viranomaisista ei koe hyötyvänsä vapaaehtoisista. Kuntien suunnittelusta ei juuri löydy mainintoja osaamisen ylläpidosta tai yhteistoiminnan arvioimisesta. Samaan aikaan kuitenkin yhteiskunta muuttuu ja uhkamallit monimutkaistuvat.

– Tarvitaan toimintamalleja paikallistasolle, lisää tutkittua tietoa sekä raportointikäytäntöjen yhtenäistämistä, totesi Hatakka.

Hyvin organisoitu harjoitus vahvistaa yhteistyötä

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa työskentelevän pelastusylitarkastaja Katja Aholan esityksessä käsiteltiin harjoituksia yhteistoiminnan vahvistajina. Kun harjoitus on erittäin hyvin järjestetty, se vahvistaa eri tahojen välistä yhteistyötä. Tärkeitä näkökulmia harjoitusten suunnittelussa ovat mm. realistiset skenaariot, tavoitteiden mukainen harjoitusmuoto sekä systemaattinen johtaminen.

Seminaarissa kuultiin onnistuneesta yhteistyöstä viranomaisen ja kolmannen sektorin vapaaehtoisten kanssa. Viranomaistahot esittelivät vapaaehtoisten roolia osana oman toimintakenttänsä valmiutta tai varautumista. Esimerkiksi meripelastusasiantuntija Petteri Leppänen kertoi Rajavartiolaitoksen ja vapaaehtoisten meripelastajien hyvästä sekä tiiviistä yhteistyöstä, joka on maailmanlaajuisestikin poikkeuksellisen toimivaa.

Vapaaehtoistoiminnan muutostrendejä esitteli SOSTEn erityisasiantuntija Kiril Häyrinen. Vaikka nykypäivänä usein koetaan, että vapaaehtoistoimijoiden määrä on hiipumassa, niin tilastot näyttävät toisin ja potentiaalisia vapaaehtoisia on tutkimusten mukaan lähes 300 000. Tämä voi kertoa myös vapaaehtoistoiminnan muutostarpeista. Häyrinen esittikin kuulijoille kysymyksen: Kenen tarpeista käsin toimintaa suunnitellaan? Onko vapaaehtoinen keskiössä? Nykypäivän vapaaehtoistoiminnan houkuttimena ei enää riitä velvollisuus, vaan toiminnan tulee olla houkuttelevaa ja toiminnasta tulee tuottaa oikea mielikuva kohderyhmälle.

– Onnistunut vapaaehtoistoiminta ei synny sattumalta, vaan vaatii resursointia, suunnittelua, osaamistarpeiden kartoitusta, rekrytointia ja vapaaehtoistoiminnan johtamista, kertoi Häyrinen.

Yksilön tarpeet tulevat korostumaan vapaaehtoistyössä

Tutkijatohtori Henrietta Grönlundin esityksessä pohdittiin millaista vapaaehtoistoiminta on vuonna 2025. Grönlund nosti esille Y-sukupolven (1980–2000 syntyneet), joiden toimintaa ohjaa vahvasti individualismi, auktoriteettien kyseenalaistaminen sekä itseohjautuvuus. Uuden sukupolven arvoissa työn merkityksen arvo on vähäisempi kuin aiemmin ja työn sekä muun elämän yhdistäminen entistä tärkeämpää. Arvot ja merkityksellisyys ovat tärkeitä Y-sukupolvelle. Tulevaisuudessa voidaankin nähdä, että perinteisemmän sitovan sekä velvollisuudentunteeseen pohjaavan vapaaehtoistoiminnan rinnalle nousee uusi itsenäisyyttä ja sitoutumattomuutta korostava yksilöllinen vapaaehtoistoiminta. Uuden kansalaistoiminnan keskiössä onkin yksittäinen ihminen ja yksilön kyky sekä halu toimia.

– Vuonna 2025 vapaaehtoistoiminnassa korostuvat hauskuus, kiinnostavuus, nopeus, linkittyminen työhön ja perhe-elämään sekä merkityksellisyys ja arvot, kertoi Grönlund.


Tiia Fredriksson